Heipä hei!

Tänään on Perjantai. Tänään olen vain makoillut ja aamulla olin levoton. Heräsin liian aikaisin enkä saanut unta. Internet on hieno keksintö. Sain tänään mukavan tunteen päähäni kun tajusin etsiä netistä kuvaa vanhasta porkkanajunasta. Löysin muutaman. Se on maailmankaikkeuden kauneimpia junia. Tykkään myös aika paljon siitä vanhasta punaruskeasta veturista joita näkee toki vieläkin mutta monet on maalattu punavalkoisiksi. Yhdessä kuvassa on hylätty vanha porkkanajuna. Se on ruosteessa ja ikkunat on rikottu. Se on lepikossa. Siinä on jotakin surullista. Se on joskus ollut uusi ja mahtava, nyt se on työnnetty pöheikköön koirien kustavaksi. Ajattelen että se on lapsille hyvä leikkipaikka. Sillä on siinä tärkeä työ. Se saa olla lasten junana jolla ne voi ajaa haaveissa. Minäkin menisin sinne ajattelemaan jos se olisi lähellä ja tietäisin missä. Minusta tuntuu että juttelisin sille.

Katselin tänään musiikkikanavaa. En yleensä katsele, katselen tavallisia kanavia vain. Minua ei kiinnosta ja en ymmärrä nykytansseja. Sitä nytkyttämistä ja että on iso porukka jossa kaikki katsovat samaan suuntaan ja tekevät liikkeitä samalla tavalla samaan aikaan. Kai sen pitäisi olla hienoa mutta minua se ei kiinnosta. Kai olen tulossa jo vanhaksi, ja se on nuorison kuten kuusitoistavuotiaiden asioita.
Minulla on syntymäpäivät ihan pian. En toivo muuta lahjaa kuin rahaa jota voin laittaa säästöön. Olen pyytänyt isältä että antaa jonkin summan jonka sanoo suulla, mutta ei anna vielä. Pyydän että antaa vasta sitten kun lähden lomalle Thaimaahan.

Minulle tuli tänään mieleen että tahtoisin lähettää joillekin vanhuksille joulukortteja. On paljon yksinäisiä vanhuksia joita kukaan ei muista koskaan, eikä kukaan käy kylässä. Mistä saisin sellaisten osoitteita? Metroasemalla oli mainos jossa kerrottiin yksinäisten vanhusten ahdingosta. Kun piirtäisi itse kortin ja lähettäisi, niin sellainen ilahduttaisi kaikkein eniten. Käyn usein omalla mummolla kylässä mutta voisin käydä useammin. Minun mummo on mukava kuin mikäkin ja sillä on hyviä juttuja. Se on kuin kaveri paitsi ei me tietenkään juoda yhdessä kaljaa. Joskus kyllä pieren siellä ja mummo nauraa vaan. Se on sen ikäpolven ihmisiä jolloin pieru ei ollut maailman kamalin asia. Silloin oli sotia ja muita. Joka kerta kun käyn, saan vadillisen pullaa, mustikkapiirakkaa, torttuja, teetä, jaffaa tai mehua. Koskaan se ei muista etten juo kahvia.

Tänään en juo kaljaa tai viiniä vaikka on Perjantai. Olen vain kotona ja olen rauhallinen. Luen nettiä ja kyttään telkkaria. Lauantaina menen töihin ainakin joksikin aikaa.

Hyvää Perjantai-iltaa kaikille

Terveisin Tulkkunen