Heipä hei!
Tänään on Perjantai. Tänään olen vain makoillut
ja aamulla olin levoton. Heräsin liian aikaisin enkä saanut unta.
Internet on hieno keksintö. Sain tänään mukavan tunteen päähäni kun
tajusin etsiä netistä kuvaa vanhasta porkkanajunasta. Löysin muutaman.
Se on maailmankaikkeuden kauneimpia junia. Tykkään myös aika paljon
siitä vanhasta punaruskeasta veturista joita näkee toki vieläkin mutta
monet on maalattu punavalkoisiksi. Yhdessä kuvassa on hylätty vanha
porkkanajuna. Se on ruosteessa ja ikkunat on rikottu. Se on lepikossa.
Siinä on jotakin surullista. Se on joskus ollut uusi ja mahtava, nyt se
on työnnetty pöheikköön koirien kustavaksi. Ajattelen että se on
lapsille hyvä leikkipaikka. Sillä on siinä tärkeä työ. Se saa olla
lasten junana jolla ne voi ajaa haaveissa. Minäkin menisin sinne
ajattelemaan jos se olisi lähellä ja tietäisin missä. Minusta tuntuu
että juttelisin sille.
Katselin tänään musiikkikanavaa. En
yleensä katsele, katselen tavallisia kanavia vain. Minua ei kiinnosta
ja en ymmärrä nykytansseja. Sitä nytkyttämistä ja että on iso porukka
jossa kaikki katsovat samaan suuntaan ja tekevät liikkeitä samalla
tavalla samaan aikaan. Kai sen pitäisi olla hienoa mutta minua se ei
kiinnosta. Kai olen tulossa jo vanhaksi, ja se on nuorison kuten
kuusitoistavuotiaiden asioita.
Minulla on syntymäpäivät ihan
pian. En toivo muuta lahjaa kuin rahaa jota voin laittaa säästöön. Olen
pyytänyt isältä että antaa jonkin summan jonka sanoo suulla, mutta ei
anna vielä. Pyydän että antaa vasta sitten kun lähden lomalle
Thaimaahan.
Minulle tuli tänään mieleen että tahtoisin
lähettää joillekin vanhuksille joulukortteja. On paljon yksinäisiä
vanhuksia joita kukaan ei muista koskaan, eikä kukaan käy kylässä.
Mistä saisin sellaisten osoitteita? Metroasemalla oli mainos jossa
kerrottiin yksinäisten vanhusten ahdingosta. Kun piirtäisi itse kortin
ja lähettäisi, niin sellainen ilahduttaisi kaikkein eniten. Käyn usein
omalla mummolla kylässä mutta voisin käydä useammin. Minun mummo on
mukava kuin mikäkin ja sillä on hyviä juttuja. Se on kuin kaveri paitsi
ei me tietenkään juoda yhdessä kaljaa. Joskus kyllä pieren siellä ja
mummo nauraa vaan. Se on sen ikäpolven ihmisiä jolloin pieru ei ollut
maailman kamalin asia. Silloin oli sotia ja muita. Joka kerta kun käyn,
saan vadillisen pullaa, mustikkapiirakkaa, torttuja, teetä, jaffaa tai
mehua. Koskaan se ei muista etten juo kahvia.
Tänään en juo
kaljaa tai viiniä vaikka on Perjantai. Olen vain kotona ja olen
rauhallinen. Luen nettiä ja kyttään telkkaria. Lauantaina menen töihin
ainakin joksikin aikaa.
Hyvää Perjantai-iltaa kaikille
Terveisin Tulkkunen
perjantai, 25. marraskuu 2005
Kommentit