Heipä hei!
Olen ollut tänään hieman äreä. Minua on
suututtanut ja olen ollut kiukkuisa. Sellaisia päiviä vain on. Että
melkein kaikki asiat suututtaa ja jotkut oikein raivostuttaa.
Enimmäkseen se luultavimmin johtunee siitä, että olen ollut niin
väsynyt. Väsyneenä kun kutittaa silmiä, monet äänetkin raivostuttaa.
Kerran pienenä rakensin paperista taloja minun huoneen lattialle
kaupunkiin. Silloin oli sama tunne, muistan että olin tehnyt niitä
liian pitkään sillä minun teki mieli saada kaupunki pian valmiiksi.
Nukkua en malttanut. Tein vain taloja. Sitten tuli se tunne. Silmiä
alkoi kutittaa ja aloin herpaantumaan. Vahingossa kaadoin taloja, ja
juuri kun olin saanut ne hyvään järjestykseen, kaadoin taas vaikkapa
hihalla omaa huolimattomuuttani talon. Raivostuin ja potkaisin jalan
sängynkulmaan. Varpaanväli repesi auki ja repeämästä näkyi liha.
Suutuin niin paljon että revin puoli kaupunkia silpuksi. Menin maahan
vatsalleni ja vedin vessasta maton ja aloin purra sitä. Vessa oli ihan
lähellä. Siinä oli kai tarkoitus että huuto ei kuuluisi alas jossa oli
isä ja äiti olohuoneessa kun matto olisi osittain suussa. Ja pureminen
oli rauhoittavaa ja hiljaista riehumista. Pikkuveli oli jo nukkumassa.
Olin niin väsynyt että nukahdin sänkyyn lopulta kuitenkin. Seuraavana
päivänä minua harmitti se tuho. Kaupungissa oli ollut iso vaiva ja nyt
se oli pilalla. Tuntui typerältä aloittaa alusta kun oli sen itse
rikkonut. Ihankuin jos olisi niin hullu etä alkaisi rakentamaan
itselleen taloa, saisi sen melkein valmiiksi, yhtäkkiä raivostuisi
väsyneisyyttään ja hajoittaisi kaiken melkein maan tasalle. Ei
varmaankaan heti viitsisi aloittaa taas kaikkea alusta rauhallisin ja
vakain aattein.
Ammuin seuraavana päivänä ilmakiväärillä
ulkona mutta minulla jäätyi sormet. Minulle jäi jokin sotaleikkihalu
päälle ja aloin leikkimään silloin papateilla sisällä. Roikotin sitä
mattoa ja annoin niiden paukkujen pudota siihen kaupunkiin. Olin
pommikone. Ei siinä montaa mattoa ollutkaan. Sammutin ne kaikki talot
varmuuden vuoksi ja keräsin roskat pois.
Hieman myöhemmin isä huusi
yläkerrassa kuin hirvi. Minua sinne ainakin. Kun menin, se ihmetteli
vihaisesti että mitä olen siellä tehnyt? Koko lattia oli ihan savussa,
kuin sumua. Jos siinä olisi ollut vielä kaupunki, ei siitä olisi
näkynyt kuin talojen katot. Minulta oli sujahtanut kytevä papaatti
maassa lojuneisiin farkkuhousuihin ja ne olivat alkaneet vaivihkaa
kytemään ja savuamaan. Onneksi ei palanut ihan koko talo. Isä välillä
vieläkin muistelee sitä juttua ja on tyytyväinen, että kävi yläkerrassa
ennenkuin lähti jonnekin minne nyt sitten menikin.
Nyt taidan
mennä nukkumaan. Olen tänään valvonut koko päivän aamusta asti. En ole
ottanut edes lyhyitä päiväunia, tai edes torkahtanut. Huomenaamuna on
taas aikainen herätys. Lupasin mennä yhdelle kaverille aamukahville ja
sen jälkeen lähdetään tekemään kävelylenkki.
Terveisin Tulkku
tiistai, 29. marraskuu 2005
Kommentit