Heipä hei!

Olen ollut tänään hieman äreä. Minua on suututtanut ja olen ollut kiukkuisa. Sellaisia päiviä vain on. Että melkein kaikki asiat suututtaa ja jotkut oikein raivostuttaa. Enimmäkseen se luultavimmin johtunee siitä, että olen ollut niin väsynyt. Väsyneenä kun kutittaa silmiä, monet äänetkin raivostuttaa.

Kerran pienenä rakensin paperista taloja minun huoneen lattialle kaupunkiin. Silloin oli sama tunne, muistan että olin tehnyt niitä liian pitkään sillä minun teki mieli saada kaupunki pian valmiiksi. Nukkua en malttanut. Tein vain taloja. Sitten tuli se tunne. Silmiä alkoi kutittaa ja aloin herpaantumaan. Vahingossa kaadoin taloja, ja juuri kun olin saanut ne hyvään järjestykseen, kaadoin taas vaikkapa hihalla omaa huolimattomuuttani talon. Raivostuin ja potkaisin jalan sängynkulmaan. Varpaanväli repesi auki ja repeämästä näkyi liha. Suutuin niin paljon että revin puoli kaupunkia silpuksi. Menin maahan vatsalleni ja vedin vessasta maton ja aloin purra sitä. Vessa oli ihan lähellä. Siinä oli kai tarkoitus että huuto ei kuuluisi alas jossa oli isä ja äiti olohuoneessa kun matto olisi osittain suussa. Ja pureminen oli rauhoittavaa ja hiljaista riehumista. Pikkuveli oli jo nukkumassa.
Olin niin väsynyt että nukahdin sänkyyn lopulta kuitenkin. Seuraavana päivänä minua harmitti se tuho. Kaupungissa oli ollut iso vaiva ja nyt se oli pilalla. Tuntui typerältä aloittaa alusta kun oli sen itse rikkonut. Ihankuin jos olisi niin hullu etä alkaisi rakentamaan itselleen taloa, saisi sen melkein valmiiksi, yhtäkkiä raivostuisi väsyneisyyttään ja hajoittaisi kaiken melkein maan tasalle. Ei varmaankaan heti viitsisi aloittaa taas kaikkea alusta rauhallisin ja vakain aattein.

Ammuin seuraavana päivänä ilmakiväärillä ulkona mutta minulla jäätyi sormet. Minulle jäi jokin sotaleikkihalu päälle ja aloin leikkimään silloin papateilla sisällä. Roikotin sitä mattoa ja annoin niiden paukkujen pudota siihen kaupunkiin. Olin pommikone. Ei siinä montaa mattoa ollutkaan. Sammutin ne kaikki talot varmuuden vuoksi ja keräsin roskat pois.
Hieman myöhemmin isä huusi yläkerrassa kuin hirvi. Minua sinne ainakin. Kun menin, se ihmetteli vihaisesti että mitä olen siellä tehnyt? Koko lattia oli ihan savussa, kuin sumua. Jos siinä olisi ollut vielä  kaupunki, ei siitä olisi näkynyt kuin talojen katot. Minulta oli sujahtanut kytevä papaatti maassa lojuneisiin farkkuhousuihin ja ne olivat alkaneet vaivihkaa kytemään ja savuamaan. Onneksi ei palanut ihan koko talo. Isä välillä vieläkin muistelee sitä juttua ja on tyytyväinen, että kävi yläkerrassa ennenkuin lähti jonnekin minne nyt sitten menikin.

Nyt taidan mennä nukkumaan. Olen tänään valvonut koko päivän aamusta asti. En ole ottanut edes lyhyitä päiväunia, tai edes torkahtanut. Huomenaamuna on taas aikainen herätys. Lupasin mennä yhdelle kaverille aamukahville ja sen jälkeen lähdetään tekemään kävelylenkki.

Terveisin Tulkku