Heipä hei!
Nyt en ole kirjoittanut vähään aikaan vaan olen
harrastanut muuta. Olen ajatellut monia asioita silloin kun olen ollut
paikoillani enkä ole tehnyt mitään ruumiillista. Minusta on tuntunut
jotkut ajatukset liian hankalilta ja monimutkaisilta. Olen ajatellut
silti, koska olen luullut että tajuan jos vain mietin uutterasti.
Lopulta en päässyt niistä eroon vaan mietin vaikka en olisi enää
tahtonut. En ole ihan varma mitä esimerkiksi minusta on kenenkin
mielessä mietitty kun olen tehnyt jonkin tempun. Ehkä joku on luullut
että minussa on vikaa, sillä muut eivät yleensäkään koskaan sellaisia
temppuja tee. Minulle tuli mieleen lauseita joita opettaja on sanonut
minusta koulussa. En tietenkään ymmärtänyt niitä silloin lapsena, mutta
koska olen nyt aikuinen ja ne muistan, minulle on tullut niistä paha
mieli. Mietin että onko minun kaverit sanoneet lauseita joita en
ymmärrä ja tajuan ne ehkä myöhemmin? On varmaankin. Pelkään sitä että
taas tajuan joskus, vaikka vanhuksena ja taas pahoitan. Toisaalta taas
saatan kuvitellakin.
Kävin eilen sellaisella kirpputorilla
jossa oli paljon mielenkiintoisia esineitä. Ne olivat vanhoja ja siksi
hinnakkaita. Olisi ollut hieno polkupyörä, Crescent, mutta sekin oli
kallis ja luultavasti raskas polkea. Myös sellainen varastetaan
herkästi jonkun mielijohteesta vaikka sille ei olisikaan mitään
käyttöä. Olen joskus nähnyt polkupyörän joka oli Chevrolet. Eli samaa
merkkiä kuin ne autot. Siinä myös oli niin paksut renkaat ettei sitä
olisi saanut kai kunnolla pyörätelineeseen. Seisomajalka oli
kaksiosainen. Kuin vanhassa mopedissa.
Yläkerrassa oli vanhoja
astioita ja hyllyjä. Pesulaitteita ja vanhoja lapioita. Myös hieman
hämärää ja aika hiljaista. Tuollaisissa paikoissa tulee sellainen tunne
että pitää kulkea hiljaa eikä tömistää. Se on kai hieman
kunnioittamista vanhoille esineille kuten hautausmaalla vainajille.
Museot on myös paikkoja joissa liikutaan järkevästi ja hiljaa. Se ei
ole sellainen paikka jossa säntäillään edes takaisin. Tuo oli varmaan
monille itsestään selvää, mutta se tuli mieleen vaan kuitenkin. Ehkä
lapset eivät oivalla välttämättä sanomatta ja ainakin ne unohtavat
kaiken hetkessä.
Menen tänä ostamaan joululahjoja. Olen
piirtänyt kortteja ja laitan ne postiin kun saan merkit niihin.
Ensiviikoksi olen suunnitellut. Piirsin isolle pahville paljon pientä
joulukuvaa melkein koko yön ja aamulla leikkasin niistä kortteja.
Jokaiseen kirjoitin; Hyvää Joulua! Oikeastaan niistä tuli hienoja,
mutta muutaman heitin pois koska ne olivat liian synkkiä.
Minä menen nyt suihkuun ja sitten lähden.
Terveisin Tulkku
sunnuntai, 11. joulukuu 2005
Kommentit