Heipä hei!

Nyt en ole kirjoittanut vähään aikaan vaan olen harrastanut muuta. Olen ajatellut monia asioita silloin kun olen ollut paikoillani enkä ole tehnyt mitään ruumiillista. Minusta on tuntunut jotkut ajatukset liian hankalilta ja monimutkaisilta. Olen ajatellut silti, koska olen luullut että tajuan jos vain mietin uutterasti. Lopulta en päässyt niistä eroon vaan mietin vaikka en olisi enää tahtonut. En ole ihan varma mitä esimerkiksi minusta on kenenkin mielessä mietitty kun olen tehnyt jonkin tempun. Ehkä joku on luullut että minussa on vikaa, sillä muut eivät yleensäkään koskaan sellaisia temppuja tee. Minulle tuli mieleen lauseita joita opettaja on sanonut minusta koulussa. En tietenkään ymmärtänyt niitä silloin lapsena, mutta koska olen nyt aikuinen ja ne muistan, minulle on tullut niistä paha mieli. Mietin että onko minun kaverit sanoneet lauseita joita en ymmärrä ja tajuan ne ehkä myöhemmin? On varmaankin. Pelkään sitä että taas tajuan joskus, vaikka vanhuksena ja taas pahoitan. Toisaalta taas saatan kuvitellakin.

Kävin eilen sellaisella kirpputorilla jossa oli paljon mielenkiintoisia esineitä. Ne olivat vanhoja ja siksi hinnakkaita. Olisi ollut hieno polkupyörä, Crescent, mutta sekin oli kallis ja luultavasti raskas polkea. Myös sellainen varastetaan herkästi jonkun mielijohteesta vaikka sille ei olisikaan mitään käyttöä. Olen joskus nähnyt polkupyörän joka oli Chevrolet. Eli samaa merkkiä kuin ne autot. Siinä myös oli niin paksut renkaat ettei sitä olisi saanut kai kunnolla pyörätelineeseen. Seisomajalka oli kaksiosainen. Kuin vanhassa mopedissa.
Yläkerrassa oli vanhoja astioita ja hyllyjä. Pesulaitteita ja vanhoja lapioita. Myös hieman hämärää ja aika hiljaista. Tuollaisissa paikoissa tulee sellainen tunne että pitää kulkea hiljaa eikä tömistää. Se on kai hieman kunnioittamista vanhoille esineille kuten hautausmaalla vainajille. Museot on myös paikkoja joissa liikutaan järkevästi ja hiljaa. Se ei ole sellainen paikka jossa säntäillään edes takaisin. Tuo oli varmaan monille itsestään selvää, mutta se tuli mieleen vaan kuitenkin. Ehkä lapset eivät oivalla välttämättä sanomatta ja ainakin ne unohtavat kaiken hetkessä.

Menen tänä ostamaan joululahjoja. Olen piirtänyt kortteja ja laitan ne postiin kun saan merkit niihin. Ensiviikoksi olen suunnitellut. Piirsin isolle pahville paljon pientä joulukuvaa melkein koko yön ja aamulla leikkasin niistä kortteja. Jokaiseen kirjoitin; Hyvää Joulua! Oikeastaan niistä tuli hienoja, mutta muutaman heitin pois koska ne olivat liian synkkiä.

Minä menen nyt suihkuun ja sitten lähden.

Terveisin Tulkku