Heipä hei!

Nyt sitten on Joulukuu. Se alkoi hyvin kun on tullut lunta. Avasin aamulla ensimmäisen luukkusen kalenterista. Siinä on pukki, lapsia, lahjoja, talo ja peura. Sen pitäisi olla tietenkin poro, mutta sen kalenterin piirtäjä ei ole tiennyt miltä poro näyttää, ja on piirtänyt vahingossa peuran. Ensimmäisen luukun takana oli nokare suklaata ja kuva ilmeisesti rusetista. Joskus minulla oli kalenteri joka oli valkoinen ja siinä kultahilettä. Se on jäänyt parhaiten mieleen. Oli siinä kuviakin, mutta yleisesti se oli valkoinen. Toiseksi parhaiten minä muistan yhden kaverin kalenterin. Sillä oli sinä jouluna niitä kaksi. Toinen suklaa, toinen tavara. Sen suklaakalenterin ulkonäköä en muista vaikka ne olivat keittiössä vierekkäin. Muistan vain sen oranssin. Tavaran. Sieltä tuli pikkuisia muoviesineitä joilla ei tehnyt mitään kuten suklaalla jonka voi syödä. Tai isommilla leluilla joista oli leikeissä iloa. Olin kuitenkin siitä kateellinen. Ne muovilelut olivat kivan värisiä. Isä ja äiti osti minulle aina kuvakalenterin ja minusta tuntui että jokaisella muulla oli suklaakalenteri paitsi minulla. Yritin vähätellä niitä. Sanoin etten tykkää suklaakalentereista koska se suklaa on siellä pahaa.

Minun serkulla oli itsetehty kalenteri. Tulitikkuaskeista joita kun avasi, oli siellä sen äidin laittama yllätys. Tuntui että sen äidin mielestä parasta yllättämään oli marmeladikarkit. Serkun äiti on käsityöihminen. Se kutoi itse mattoja puilla jotka täyttivät koko huoneen. Ne olivat ihan tavalliset kangaspuut mutta pienenä ne näyttivät monimutkaisilta ja jotenkin kiehtovilta. Narujen välistä luikautettiin puinen keppi joka meni niin liukkaasti että sen katsominen tuntui hyvältä. Eniten minua ärsytti niissä kun jaloilla oli jotkin osat jotka heiluivat liian holtittomasti. Tavallisessa ompelukoneessa oli poljin jolla ajettiin samalla tavalla kuin autolla. Tein itse tussilla paperiin teitä ja kurvailin niillä. Sen äiti otti ala- ja ylälangan pois että en tehnyt sotkua.

Ostan ehkäpä tänään piparkakkutaikinaa ja teen talon. Olen tänään yksinäinen joten voisin hyvin aloittaa. Huomennakaan ei ole seuraa kuin vasta illalla. Jos nyt kokeilisin taas tehdä kaupungin. Tekisin pienen talon itselleni. Sitten kioskin, poliisiaseman, palolaitoksen, sairaalan. Kaupungin vuokra-asuntoja, rivitaloja ja rautatieaseman. Junan. Autoja, ihmisiä ja muutaman juopon. Kun joku kaveri tulisi kylään, pyytäisin tekemään piparista oman talonsa. Ja seuraavalla kerralla esimerkiksi oman mummolan tai vaikka vanhempiensa talon. Sillä tavalla pikkuhiljaa rakentaisi piparkakkukaupungin. Tätä en tekisi rauhattomasti vaan pikkuhiljaa. Niin kuin oikeatkin kaupungit rakentuvat. Oikeastaan innostuin jo. Jouluaattona rakentaisin viimeisen mökin. Uutena vuotena söisin koko kaupungin.

Terveisin Tulkku