Heipä hei!
Nyt sitten on Joulukuu. Se alkoi hyvin kun on
tullut lunta. Avasin aamulla ensimmäisen luukkusen kalenterista. Siinä
on pukki, lapsia, lahjoja, talo ja peura. Sen pitäisi olla tietenkin
poro, mutta sen kalenterin piirtäjä ei ole tiennyt miltä poro näyttää,
ja on piirtänyt vahingossa peuran. Ensimmäisen luukun takana oli nokare
suklaata ja kuva ilmeisesti rusetista. Joskus minulla oli kalenteri
joka oli valkoinen ja siinä kultahilettä. Se on jäänyt parhaiten
mieleen. Oli siinä kuviakin, mutta yleisesti se oli valkoinen. Toiseksi
parhaiten minä muistan yhden kaverin kalenterin. Sillä oli sinä jouluna
niitä kaksi. Toinen suklaa, toinen tavara. Sen suklaakalenterin
ulkonäköä en muista vaikka ne olivat keittiössä vierekkäin. Muistan
vain sen oranssin. Tavaran. Sieltä tuli pikkuisia muoviesineitä joilla
ei tehnyt mitään kuten suklaalla jonka voi syödä. Tai isommilla
leluilla joista oli leikeissä iloa. Olin kuitenkin siitä kateellinen.
Ne muovilelut olivat kivan värisiä. Isä ja äiti osti minulle aina
kuvakalenterin ja minusta tuntui että jokaisella muulla oli
suklaakalenteri paitsi minulla. Yritin vähätellä niitä. Sanoin etten
tykkää suklaakalentereista koska se suklaa on siellä pahaa.
Minun serkulla oli itsetehty kalenteri. Tulitikkuaskeista joita
kun avasi, oli siellä sen äidin laittama yllätys. Tuntui että sen äidin
mielestä parasta yllättämään oli marmeladikarkit. Serkun äiti on
käsityöihminen. Se kutoi itse mattoja puilla jotka täyttivät koko
huoneen. Ne olivat ihan tavalliset kangaspuut mutta pienenä ne
näyttivät monimutkaisilta ja jotenkin kiehtovilta. Narujen välistä
luikautettiin puinen keppi joka meni niin liukkaasti että sen
katsominen tuntui hyvältä. Eniten minua ärsytti niissä kun jaloilla oli
jotkin osat jotka heiluivat liian holtittomasti. Tavallisessa
ompelukoneessa oli poljin jolla ajettiin samalla tavalla kuin autolla.
Tein itse tussilla paperiin teitä ja kurvailin niillä. Sen äiti otti
ala- ja ylälangan pois että en tehnyt sotkua.
Ostan ehkäpä
tänään piparkakkutaikinaa ja teen talon. Olen tänään yksinäinen joten
voisin hyvin aloittaa. Huomennakaan ei ole seuraa kuin vasta illalla.
Jos nyt kokeilisin taas tehdä kaupungin. Tekisin pienen talon
itselleni. Sitten kioskin, poliisiaseman, palolaitoksen, sairaalan.
Kaupungin vuokra-asuntoja, rivitaloja ja rautatieaseman. Junan. Autoja,
ihmisiä ja muutaman juopon. Kun joku kaveri tulisi kylään, pyytäisin
tekemään piparista oman talonsa. Ja seuraavalla kerralla esimerkiksi
oman mummolan tai vaikka vanhempiensa talon. Sillä tavalla pikkuhiljaa
rakentaisi piparkakkukaupungin. Tätä en tekisi rauhattomasti vaan
pikkuhiljaa. Niin kuin oikeatkin kaupungit rakentuvat. Oikeastaan
innostuin jo. Jouluaattona rakentaisin viimeisen mökin. Uutena vuotena
söisin koko kaupungin.
Terveisin Tulkku
torstai, 1. joulukuu 2005
Kommentit