Heipä hei!
Olen nähnyt aika paljon unia. Niitä katsellessa
olen huomannut käyväni samoissa paikoissa. Sellaisissa, joita ei
oikeasti ole kuin unessa. Minun mieliunistani yksi on lentouni. Usein
osaan nousta leijumaan, ja liihottelen silloin missä milloinkin. Usein
siitä koituu hankaluuksia. Meinaan leijailla päin sähkölankoja, tai
muuten mennä ihan toiseen suuntaan kuin olisi aikomus minulla. Toisessa
lentounessa minulla on muoviset siivet. Niitä on saanut jostakin ostaa.
Osaan räpiköidä niillä oikein hienosti ja olen joskus tehnyt pitkiäkin
matkoja. Noin kymmenen - kahdenkymmenen kilometrin lenkkejä. Joka kerta
kun herään, olen hieman harmissani, että kaikki oli taas unta.
Sellainen lentäminen olisi mukavaa hereilläkin.
On kovin
harmillista se, että mitään tuollaisia pikkusiipiä ei ole ihmisille
osattu keksiä. Jonkinlaiset siivekkeet luulisi olevan mahdollista
yksityisihmisillekin saada. Vaikka pienellä moottorilla toimivat.
Niillä ei tarvitsisi päästä kilometrien korkeuteen, riittäisi että
pääsisi puunlatvojen yläpuolelle. Ja vauhdiksi riittäisi reipas
juoksuvauhti. Monelle se olisi mieleinen ulkoilumuoto. Maisemien
tiirailu yläilmoista olisi mielevää. Uskon että tulevaisuudessa
sellaisia pikkusiipiä saa ostaa urheilukaupoista, kuin nyt skoottereita
ja rullaluistimia.
Yhden kerran lensin kaupungissa taas
unissani. Jossakin oli kauhea mielenosoitus. Väenpaljous oli niin
suuri, että sinne ei kannattanut mennä jalkaisin. Muutenkin siellä
rehattiin ja tuupittiin. Ajattelin lentää siihen päälle, tai mennä
jonnekin talon katolle istumaan ja katsomaan sieltä. Sotkeuduin
kuitenkin raitiovaunujohtimiin. Säikähdin että saan sähköiskun.
Huomasin sitten että raitiovaunu oli nurin, ja siksi oli ilmeisestikin
sähköt laitettu poikki. Roikuin siinä jonkin aikaa ja ajattelin että
ihmiset alkavat vielä heitellä minua kivillä tai pulloilla. Onneksi
pääsin irti ja lensin sitten jonnekin.
Terveisin Tulkku
keskiviikko, 8. helmikuu 2006
Kommentit