Heipä hei!

Olen nähnyt aika paljon unia. Niitä katsellessa olen huomannut käyväni samoissa paikoissa. Sellaisissa, joita ei oikeasti ole kuin unessa. Minun mieliunistani yksi on lentouni. Usein osaan nousta leijumaan, ja liihottelen silloin missä milloinkin. Usein siitä koituu hankaluuksia. Meinaan leijailla päin sähkölankoja, tai muuten mennä ihan toiseen suuntaan kuin olisi aikomus minulla. Toisessa lentounessa minulla on muoviset siivet. Niitä on saanut jostakin ostaa. Osaan räpiköidä niillä oikein hienosti ja olen joskus tehnyt pitkiäkin matkoja. Noin kymmenen - kahdenkymmenen kilometrin lenkkejä. Joka kerta kun herään, olen hieman harmissani, että kaikki oli taas unta. Sellainen lentäminen olisi mukavaa hereilläkin.

On kovin harmillista se, että mitään tuollaisia pikkusiipiä ei ole ihmisille osattu keksiä. Jonkinlaiset siivekkeet luulisi olevan mahdollista yksityisihmisillekin saada. Vaikka pienellä moottorilla toimivat. Niillä ei tarvitsisi päästä kilometrien korkeuteen, riittäisi että pääsisi puunlatvojen yläpuolelle. Ja vauhdiksi riittäisi reipas juoksuvauhti. Monelle se olisi mieleinen ulkoilumuoto. Maisemien tiirailu yläilmoista olisi mielevää. Uskon että tulevaisuudessa sellaisia pikkusiipiä saa ostaa urheilukaupoista, kuin nyt skoottereita ja rullaluistimia.

Yhden kerran lensin kaupungissa taas unissani. Jossakin oli kauhea mielenosoitus. Väenpaljous oli niin suuri, että sinne ei kannattanut mennä jalkaisin. Muutenkin siellä rehattiin ja tuupittiin. Ajattelin lentää siihen päälle, tai mennä jonnekin talon katolle istumaan ja katsomaan sieltä. Sotkeuduin kuitenkin raitiovaunujohtimiin. Säikähdin että saan sähköiskun. Huomasin sitten että raitiovaunu oli nurin, ja siksi oli ilmeisestikin sähköt laitettu poikki. Roikuin siinä jonkin aikaa ja ajattelin että ihmiset alkavat vielä heitellä minua kivillä tai pulloilla. Onneksi pääsin irti ja lensin sitten jonnekin.

Terveisin Tulkku