Heipä hei.

Nyt en ole harrastanut eli kirjoittanut. Minulla on ollut muita asioita mielessä. Olen ollut paljon ulkonakin ja jouluasiat ovat vieneet ajatusmaailmaani. Huomenna on aatto. Tänään tuli kalenterista kuu-ukko. Olisikin ollut aika yllätys kun suklaan tilalla olisikin ollut nokare juustoa. Välillä tarkastan sillä tavalla näköni että katson puolikuuta oikein tarkasti. Jos näen pimeän puolen kuusta ääriviivat mihin kuu loppuu ja alkaa muu avaruus, silloin näkö on vielä hyvä. Sitten kun en näe enää, luultavasti näkö alkaa heikkenemään. Minulla on ollut aina ihan hyvä näkö. Kuulen myös hyvin. Paitsi joskus en vain tajua vaikka joku puhuu minulle. Kuulee kyllä mölinää mutta ei ymmärrä ajatella mitä se tarkoittaa kun keskittyy muuhun.
Olen saanut jo rahaa säästöön melko mukavasti. Riippunee siitä, saanko rahaa vielä joululahjaksi, lähdenkö Thaimaanmatkalle tammi vaiko helmikuussa. Sain isältä syntymäpäivälahjaksi 170 euroa. Se on vanhassa rahassa hieman yli tuhat markkaa. Sitten saan isältä bahteja, thaimaanrahoja joita siltä jäi viime reissulta. En tiedä onko niitä paljon vaiko vähän.

Pitääköhän minun lähteä vielä tänään kauppaan vai ennätänkö huomennakin? En tiedä onko kaupat aattona auki vai ei? Saanhan sen kyllä helposti selville. Tänään minua ei huvittaisi mennä ostoksille. Olen joskus antanut joulu- tai syntymäpäivälahjaksi kirjastosta lainatun kirjan. Tietysti se täytyy palauttaa, mutta harvoinhan kirjoja kovin montaa kertaa luetaan. Ja olen antanut niin vain isälle. Pääasia on kuitenkin se saamisen riemu ja isä on innokas lukemaan paksuja kirjoja. Itse se on ne vienyt takaisinkin. Kiittelee se aina kuin olisin ostanut. "no, mistäs se pukki tiesi?" Nyt lainasin suomalaisen sotakirjan. Olen ostanutkin. Yhden Uuno Turhapuron elokuvan. Pikkuveljelle deodoranttia. Naapurille ostin pikkuleipiä ja Alpolle tein sämpylöitä. Ne annoin jo toissapäivänä ettei mene vanhaksi. Muille kavereille en anna mitään sillä niin olemme sopineet yhdessä. Koskaan ennenkään ei olla annettu.
Tädille en myöskään osta vaikka se ostaa aina minulle. Se ei halua lahjoja keneltäkään. Isä vie joulukukkasen. Kortissa on sitten minunkin nimi. Mummo saa myös samanlaisen.

Kerran vein isälle nimipäivälahjaksi huumorimielessä minun sähkölaskun. Oli siinä korttikin. Se nauroi ja työnsi sen laskun väkisin minun haalarin taskuun ja puristi minua päästä. Kun lähdin kotiin se kysyi sitä laskua. Lupasi kuitenkin maksaa sen. Samalla se menee kun se maksaa muutkin se sanoi. Minulla on yleensä aika pienet sähkölaskut.

Terveisin Tulkku