Heipä hei.
Nyt en ole harrastanut eli kirjoittanut. Minulla on ollut muita asioita
mielessä. Olen ollut paljon ulkonakin ja jouluasiat ovat vieneet
ajatusmaailmaani. Huomenna on aatto. Tänään tuli kalenterista kuu-ukko.
Olisikin ollut aika yllätys kun suklaan tilalla olisikin ollut nokare
juustoa. Välillä tarkastan sillä tavalla näköni että katson puolikuuta
oikein tarkasti. Jos näen pimeän puolen kuusta ääriviivat mihin kuu
loppuu ja alkaa muu avaruus, silloin näkö on vielä hyvä. Sitten kun en
näe enää, luultavasti näkö alkaa heikkenemään. Minulla on ollut aina
ihan hyvä näkö. Kuulen myös hyvin. Paitsi joskus en vain tajua vaikka
joku puhuu minulle. Kuulee kyllä mölinää mutta ei ymmärrä ajatella mitä
se tarkoittaa kun keskittyy muuhun.
Olen saanut jo rahaa säästöön melko mukavasti. Riippunee siitä, saanko
rahaa vielä joululahjaksi, lähdenkö Thaimaanmatkalle tammi vaiko
helmikuussa. Sain isältä syntymäpäivälahjaksi 170 euroa. Se on vanhassa
rahassa hieman yli tuhat markkaa. Sitten saan isältä bahteja,
thaimaanrahoja joita siltä jäi viime reissulta. En tiedä onko niitä
paljon vaiko vähän.
Pitääköhän minun lähteä vielä tänään kauppaan vai ennätänkö
huomennakin? En tiedä onko kaupat aattona auki vai ei? Saanhan sen
kyllä helposti selville. Tänään minua ei huvittaisi mennä ostoksille.
Olen joskus antanut joulu- tai syntymäpäivälahjaksi kirjastosta
lainatun kirjan. Tietysti se täytyy palauttaa, mutta harvoinhan kirjoja
kovin montaa kertaa luetaan. Ja olen antanut niin vain isälle. Pääasia
on kuitenkin se saamisen riemu ja isä on innokas lukemaan paksuja
kirjoja. Itse se on ne vienyt takaisinkin. Kiittelee se aina kuin
olisin ostanut. "no, mistäs se pukki tiesi?" Nyt lainasin suomalaisen
sotakirjan. Olen ostanutkin. Yhden Uuno Turhapuron elokuvan.
Pikkuveljelle deodoranttia. Naapurille ostin pikkuleipiä ja Alpolle
tein sämpylöitä. Ne annoin jo toissapäivänä ettei mene vanhaksi. Muille
kavereille en anna mitään sillä niin olemme sopineet yhdessä. Koskaan
ennenkään ei olla annettu.
Tädille en myöskään osta vaikka se ostaa aina minulle. Se ei halua
lahjoja keneltäkään. Isä vie joulukukkasen. Kortissa on sitten minunkin
nimi. Mummo saa myös samanlaisen.
Kerran vein isälle nimipäivälahjaksi huumorimielessä minun sähkölaskun.
Oli siinä korttikin. Se nauroi ja työnsi sen laskun väkisin minun
haalarin taskuun ja puristi minua päästä. Kun lähdin kotiin se kysyi
sitä laskua. Lupasi kuitenkin maksaa sen. Samalla se menee kun se
maksaa muutkin se sanoi. Minulla on yleensä aika pienet sähkölaskut.
Terveisin Tulkku
perjantai, 23. joulukuu 2005
Kommentit